Helmin syntymä

26.2. klo 4.30 lurahteli. Lurahtelu jatkui kolme tuntia ja vallan oli housut märkinä. Soitin synnärille ja kätilö oli sitä mieltä, että vettä taitaa tulla. Käski tulemaan näytille. Mies meni vielä auraamaan ja lähdimme ajamaan kymmenen maissa. 11.30 päästiin perille ja käyrille, vauvan sykkeet olivat koko ajan yli 170. Toista tuntia olin käyrillä, koko ajan syketason ollessa 160-190. Vedestä ei ollut merkkiä, vain hyvin, hyvin vetisestä valkovuodosta. Lääkäri otti vuorokaudeksi osastolle tarkkailuun vauvan sykkeiden vuoksi.

Iltavuoron kätilölle juttelin, että kohdunsuuta ei ollut katsottu koko aikana ja että entä jos lääkäri aamulla sen katsoo, lähdemme kotiin ja kosketus provosoi synnytyksen käyntiin. Siinä tulee 180 kilometriä turhaa ajoa julmettoman mahan kanssa ja olen siis väsynyt synnyttäjä. Kätilö sitten suostui katsomaan kohdunsuun. Mittaa 1,5 senttiä, kahdella sormelle niukin auki, vauva ylhäällä, mutta tuntui. "Jospa minä hiukan vielä pyöräytän," sanoi kätilö. Kuulemma aamuun mennessä alkaa, jos kosketuksella on jotain vaikutusta.

27.2. klo 4.30 heräsin supistukseen huonosti nukutun yön jälkeen. Haa! oli ensimmäinen ajatukseni, sillä tiesin heti, että nämä eivät lopu. Puoli kuudelta lähdin etsimään yökköä ja kysyään kaurapussia. Totesin, että ei tästä vielä mitään tule, mutta vuorokauden sisällä tapahtuu. Aamupäivällä lääkäri totesi käyriäni katsottuaan, että jään odottamaan synnytyksen käynnistymistä. Hän oli samaa mieltä kanssani, että kyseessä oli lopulliset ennakoivat supistukset. Jos olisimme asuneet paikkakunnalla, olisi minut kotiutettu ottamaan vauhtia, mutta koska matkaa oli niin paljon, sairaalassa odottaminen oli paras vaihtoehto. Supistukset jatkuivat koko päivän muuttuen koko ajan intensiivisemmiksi ja väli oli koko ajan 10-12 minuuttia. Mies, Henna ja vanhempani kävivät päivällä aikaani kuluttamassa ja lapsen äiti-ikävää helpottamassa. Klo 19 alkoivat kunnon supistukset ensimmäisen kerran ja limaa alkoi valumaan. Iltapala ei uponnut ja supistuskäyrät nousivat jo ohi asteikon. Soitin miehelle, että menee nukkumaan, soitan muutaman tunnin sisällä.

20.30 supistuksiin tuli "taukoa", vartin välein supisteli tunnin ajan. Tein iltatoimet, pakkasin tavarani valmiiksi ja menin nukkumaan. Huonekaverin vieraat olivat lähteneet ajoissa, kun tytön äiti oli todennut puhinastani, että nyt on aika lähteä, naapuripeti ei enää yleisöä kaipaa. Tytön äiti sitten vain sanoi tyttärelleen, että tuollaista se sitten on kun supistaa, kun tyttö juuri aiemmin illalla oli ihmetellyt, mistä hän sitten tietää, milloin supistaa.

21.30 menin nukkumaan. Ja Supisti. Yhdeksän minuutin päästä UUdestaan ja kahdeksan minuutin päästä TAAs. Lähdin päiväsaliin keinumaan. Kymmenen jälkeen sanoin ohi menevälle hoitajalle, että pyytää kätilöä käymään, kunhan tämä ehtii. Ei mitään kiirettä. Aloin jutella, että voisinko soittaa miehen paikalle, en halua enää olla yksin, kun supistus tulee. Saisiko hän tulla osastolle, vaikka ei ole vierailuaika, emme me kauaa enää täällä olisi. Kätilö ensin meinasi, että menen suihkuun, katsotaan kohdunkaula ja sitten sen mukaan soitellaan miehelle. Tuli supistus. Kätilö muutti mieltään ja sanoi, että soitan miehelle, menen suihkuun ja katsotaan kohdunkaula. Lähdin liikkeelle suihkua kohti ja supisti. Kätilö tuumasi, että mennään katsomaan kohdunkaulaa ja soitetaan miehelle. Lähdin kävelemään tutkimushuonetta kohti ja supisti. Kätilö sanoi, että jos sittenkin katsotaan tilanne tuossa käyrähuoneessa (seinän takana päiväsalista, tutkimushuone osaston toisessa päässä). Vielä ennen sisätutkimusta kätilö epäili, että varsinaisia supistuksia on ollut niin vähän aikaa, ettei vielä ole mitään muutoksia tullut. "Jestas! Tämä on neljä senttiä auki ja reunat ovat kokonaan poissa! Ja melkein voisin vannoa, että vauvalla on tukkaa päässään! Nyt soitat heti sille miehelle, pistät tavarasi kasaan, menet hetkeksi suihkuun ja lähdetään alas (=synnäri), mies saa tulla suoraan sinne."

22.30 soitin miehelle. Unenpöpperöinen mies sanoi lähtevänsä heti tulemaan. Menin suihkuun, joka oli autuas kokemus. Limaa valui pitkin suihkun lattiaa, mutta suppareista meni kärki ihanasti suihkun takoessa alaselkää. Saliin menin lopulta kävellen muutaman supistustauon kanssa.

23.15 saavuin synnärille. Käyrillä vartti ja suihkuun. Mies tuli 23.45 saliin. 00.20 mies soitti kätilön paikalle, kun en enää saanut pidettyä naamaa rentona suihkussa edes äännellen. Auki 7 cm. Päädyttiin paraservikaaliin, "jos lääkäri ehtii ajoissa luoksesi. Tämä on pian ohi." Ehtihän se. Paraservikaali vei kärjen ja ääntely riitti kasvojen rentouttamiseen. Kätilö käski soittaa, kun alkaa ponnistuttaa tai menee vedet. "Ei mene kauaa, sinä olet nopea." Kaksi supistusta ja meni vedet.

00.35 Ponnistamaan. Kätilö ensin meinasi, että kyljellään synnytetään, mutta lonkkaan poltti jalan nosto niin paljon, ettei mitään jakoa. Hennan ponnistin epiduraalin jälkihuuruissa, Helmin tunsin hyvin. Luulin repeäväni suunnilleen siinä otsan kohdalla ja ponnistusvaihe venyi oman jänishousuiluni vuoksi. Kunhan olin muutaman kerran upottanut kynteni miehen olkapäähän ja käskenyt kätilön irrottamaan näppinsä pyrstöstäni sekä kätilö oli ruiskinut suunnilleen pullollisen Ceridalia Helmin päähän, kello 01.10 Helmin pää tuli ulos ja loppu samaa vauhtia. Jestas, kun oli kiukkuinen tyttö! Äitille möteissään kai, kun olin mokoma pitänyt häntä puolitiessä vartin mamoiluani. Papereissa lukee ponnistuksen osalta pää: normaali, vartalo: helppo. Harmittaa, kun se pääkin olisi ollut helppo, jos olisin luottanut kätilöön ja olisin ollut välittämättä venymiskivusta. Mutta yhtäkaikki, tyttö tuli jälkiä jättämättä! Jälkeisiä odoteltiin vielä 35 minuuttia, mutta kahden Cytotecin avulla tuli omin voimin ulos. Synnytyksen kesto oli siis 4h15min, josta ponnistus 35 minuuttia ja jälkeiset 35, eli auki 3h5min.

Helmi nostettiin heti rinnalle ja tyttö imikin hanakasti molemmista rinnoista yhteensä toista tuntia. Mies sai juhla-ateriansa ja sitten tyttö puntarille, mittaukseen, vaipatukseen ja nakuna miehen paidan alle. Sitä mies ei unohda varmaan koskaan, kuulemma vielä kotonakin paita haisi vauvalle. Sillä välin minä kävin suihkussa, söin ja join hyvällä halulla ja hetken torkuin. Kun lähtölupa tuli, siirryin tuoliin, tyttö paidan alle ja osastolle. Paidan alla tyttö sai olla aamuseitsemään saakka, jolloin mitattiin lämpö ja sokerit. Aamupalan syötyäni olisin ollut valmis lähtemään kotiin.

Niin, sitä Ceridalia saatiin pestä kuukauden verran pois Helmin runsaista, pitkistä hiuksista...