Pikkuhiljaa helpottaa

Pikkukakkosen (vai miksi ikinä voisi näin monetta raskautta nimittää) odotus on ohittanut laskennallisen puolimatkansa. Rakenteet näyttivät olevan kunnossa. Esikoisesta poiketen kohtu on takakenossa ja istukka möllöttää sillä ainoalla kohdalla, joka osuu vatsan ihoon. Liiketuntemukset ovat siis vielä hyvin vähäisiä, mutta erittäin päivittäisiä sentään ovat olleet jo useamman viikon. Aivan alavatsalla on sentään istukaton kohta ja jos pieni siihen osuu, sen tunnen.

Hiljalleen alkaa mieli uskaltaa ajatella helmikuutakin ja aikaa sen jälkeen. Pikkuhiljaa alkaa olla sellainen olo, että tämä lapsi olisi tulossa kotiin saakka. Tänään aamulla mietimme nimiä. Olikin oikeastaan ensimmäinen kerta, kun olimme valmiita puhumaan tästä lapsesta omana itsenään. Työnimikin on ollut hankala, kun emme ole uskaltaneet kiintyä pieneen niin paljoa. Nyt nimeksi lie vakiintumassa Senna (Ayrton Sennan mukaan), sillä pieni aktivoituu usein autossa. Mutta useimmiten hän on vain Pieni.

Olemme päätyneet siihen, että otamme äitiyspakkauksen myös tälle lapselle, saa sitten jotain ihan omaa ja on helpompi säilyttää kummallekin omia muistoja omissa pakkauksissaan. Muutenkin hankinnat ovatkin todella vähäisiä. Parit pienet villahousut ilmeisesti teen ja toiseenkin autoon pitää ostaa kaukalolle telakka. Tytölle vaatteita olisi mielinmäärin, poika joutuisi palelemaan. Joitain unisex-vaatteita sentään on. Sukupuolesta meillä on aavistus, mutta kuten Hennastakaan, emme arvaa halua tehdä mitään sukupuolihankintoja ennenkuin lapsi on sylissä.

Eniten hankintoja tulee sitten, kun toinenkin siirtyy tavalliseen turvaistuimeen. Turvaistuinasioissa olemme siis hyvin tarkkoja, Henna esim. matkustaa autossani edelleen selkä menosuuntaan ja saa vielä niin ollakin. Miehen autossa kasvot ovat menosuuntaan, mutta miehen auto on kuorma-auto ja mahdollisessa onnettomuustilanteessa se siis erittäin suurella todennäköisyydellä on se painavampi osapuoli, jossa kiihtyvyys on huomattavasti pienempi. Ja koska meillä molemat autot ovat yhtäläisessä käytössä, ei istuinten siirtelyssä ole mieltä. Johan se jatkuva kiinnittäminen heikentää turvallisuutta, kun se istuimen kiinnittäminen ei ole mitään helppoa eikä istuimet ymmärtääkseni mitenkään nauti siirtelystä muutenkaan. Eli istuimissa on jo nyt paljon rahaa kiinni ja rahamäärä tulee vain kasvamaan, mutta se kuuluu niihin menoihin, joita mieluiten "turhaan" maksaa.

Vatsa on huomattavan suuri. Kotimittauksilla sf on sentteinä sama kuin viikkojen määrä eli valtava. Ja ainakin Hennan aikana mittaukset pitivät hyvin paikkansa. Eli kohtukin on iso. Ultrassa pieni oli kuitenkin päivälleen kokoisensa ja lapsivedenmäärä normaali. Eli kehittelen muuten vaan jättikohtua itselleni. Seuraavassa neuvolassa tulee lähete sokerirasitukseen. En ole varma, tuleeko se täällä kaikille, johtuuko se iästä vai sitä, että olen itse ollut sokerivauva. Mutta en vastusta, hyvähän se vain on.

Muuten olen voinut hyvin. Alkuraskaus meni ilman pahoinvointeja tai väsymystä, tukilääkitys vei loputkin oireet. Nyt on ollut vain supisteluja (harkkareita), mutta kylläkin aika reippaanlaisesti. Mutta taaksekallistunut kohtu on huomattavasti kevyempi kantaa kuin etukeno.

Henna on alkanut kommentoimaan äidin muuttunutta ulkomuotoa. "Äitiwwä on möhömaha," sanoo tyttö. Viikko sitten saunassa tyttö katseli vatsaani ja alkoi pohtia, että onko hän tullut navasta ulos mahastani. Kerroin, että äideillä on pepussa vauvareikä, josta vauvat tulevat ulos. Selitys oli ilmeisesti sopiva, sillä jatkokysymyksiä ei tullut. Samoin tyttö on alkanut jutella, että hän tahtoisi meille oman vauvan, mutta "ensin sen pitää owwa kauan äitin mahassa." Hiljalleen näiden spontaanien kommenttien myötä ohjailemme ajatuksia vauvasuuntaan ja kohta koittaa se aika, jolloin kerromme hänelle tulevasta muutoksesta.

Henna on selkeästi saavuttanut ns. 3 vuoden uhman. Toisin kuin edellinen uhmakausi, tämä on huomattavasti järkevämpi. Lapsi osaa kertoa, mikä suututtaa. Niin no, osaa se myös haukkua. "Äiti on tyhmä ömpössössö!" Mitä ikinä tarkottaakaan, mutta täydessä raivossa asia sanotaan, eli ei ömpössössö voi mitään kivaakaan olla ;) Hermoja syövää tämäkin on, mutta kuitenkin mielekkäämpi kuin pelkkä eieiei.

18+5, 2v8kk