Pulinaa ja pulputusta

Töin tuskin näppäimistö oli viilennyt edellisen kirjoituksen jäljiltä, kun Se tapahtui: Sanojen mahtava maailma aukesi Hennalle! Jo jonkin aikaa Henna oli puhunut tyyliin: pupu pois, isä 'änne, ei koi'a. Kunnes tuli ensimmäinen lause, jonka äitikin hyväksyi lauseksi: Ninni pippui (Lilli-nukke tippui). Nipo äiti kun ei hyväksy lausetta ennenkuin siinä on verbi, ammattivika kai. Pari päivää myöhemmin tuli ensimmäinen yhdyssana: iimapavvo (ilmapallo) ja heti samana päivänä vielä keikkimökki. Pari päivää ja lauseessa saattoi olla kolme sanaa. Ensimmäisen neljän sanan lauseen kirvoitti kukkamekko: Mummu tehny tämä mekko ja toisen vierailulle tullut ystäväperheen poika Hennan huoneen ovelta kurkatessaan: Veikka ei tule tänne. Muutama kolmen tavun sanakin kuuluu Hennan sanavarastoon, näistä ehkä tärkeimmät ovat pypärä (polkupyöräkypärä), hasara(vasara) ja Maaritti (äidin vanha Maarit-nukke), mutta myös tuttavapiirin pisimmän nimen omaava kummitäti on vihdoin päässyt nimien joukkoon: Husanna.

Pikku papukaijamme toistaa kaiken, joko heti tai sattuvassa asiayhteydessä. Mitään ei voi puhua, joka ei saisi jonkun ihmisen korviin kantautua syystä tai toisesta. Tämän todisti eilinen äidin ja lapsen piirustustuokio. Tyttö piirteli rauhassa, nosti päänsä ja lohkaisi: "Hoitovapaajja äiti on" ja jatkoi piirtämistään. Mistä se moisen edes tiesi?!

Henna ymmärtää käsitteet alla, päällä, takana, edessä ja vieressä ja osaa toimia niihin liittyvien ohjeiden mukaan tai selostaa toimintaansa niiden mukaisesti. Henna yrittää taivuttaa sanoja (siis lähinnä substanttiiveja, adjektiivit puuttuvat vielä, muista puhumattakaan) sijamuodoissa ja verbin aikamuodoista preesens ja imperfekti alkavat löytyillä. Huimaa, miten nopeasti pikkuihmiset oppivat kielen rakenteet! Henna koittaa käsitellä pienillä harmailla aivosoluillaan käsitteitä minä ja sinä. Ei ole vielä hahmottunut noiden sanojen koko sielu.

Henna 1v9kk

Yssi-kassi-moome...

...neenä-iisi-kuusi-seessä-kaassa-yyssä-kymmee. En osaa sanoa, millä ymmärryksen tasolla tuo on, mutta viiteen saakka ainakin vaikuttaisi ymmärtävän. Tänään laskimme lintulaudan tienoolta viisi oravaa ja ne viisi löytyi sormistakin. Ei ihan kuulu ikätavoitteisiin, mutta josko tuo sitten vie huomiota kuivaksi oppimiselta. Samoin sormista Henna nimeää peuppu, miime ja rilli tai pikku. Miime on nimetön. Kehonosista tyttö näyttää jo keskiviivan ylittäen kyynärpään, kainalon ja olan.

Olemme muuttaneet maaseudun rauhaan. Muutto sujui Hennan osalta varsin rauhallisesti, mutta parin viikon huippu-uhmapiikki siitä tuli. Nyt uhma on taas järjellisisissä mitoissa. Viikko meni, että tyttö kotoutui ja halusi taas leikkiä itsekseenkin. Mutta kaikkinensa niin hyvin on mennyt, että viikko muutosta uskalsimme siirtää tytön pinnasängystä lastensänkyyn ja ongelmitta siirtyminen onnistuikin. Pari iltaa itketti, mutta rauhottui itse nukkumaan ja pois hän ei ole kertaakaan tullut sieltä, mitä muutaman kerran tipahtanut unissaan.

Uudessa pihassa on huippua keikki (leikkimökki), jossa tyttö tekee "kuukaa" isovanhempieni jäämistöstä saamissamme emalikulhoissa vanhoilla puulastoilla ja -haarukoilla. Pihassa on hauska seurata, näkyykö jossain ovaa, tiitu, nento, kikka, hakraa, kissa tai pupu (orava, lintu, lentokone, tikka, harakka, kissa ja pupu). Yhdessä puussa on tiitu-toti eli linnunpönttö. Joka kerta pitää myös tarkistaa, onhan isän akraa (traktori) ja kairuu (kaivinkone) tallessa.

Eli puhetta tulee paljon, mutta kaikkienymmärrettävät sanat vielä ovat haussa. Kehitystä kuitenkin tapahtuu huimaa vauhtia ja lähipiiri alkaa jokainen saada ihan oikeaa nimeään muistuttavan nimen tai sen jo oikein. Viimeisimpänä tuli eilen aari (vaari). Henna käyttää kovaa kurkku-ärrää, mutta selvästi hän siis erottaa äänteen puheesta ja puhe viittaa siihen, ettei r-vika olisi hänelle periytynyt. Tai sitten se jää tuonne kurkkuun. Kurkku-r onneksi muuttuu kohtuullisellä työllä normi-ärräksi, kun taas esim. presidentti Halosellakin oleva d-l-r -ongelma vaatii paljon enemmän kielijumppaa.

Uuteen neuvolaankin olen jo tytön ilmoittanut. Jännittää, millaista se toiminta on täällä ja missä neuvola ottaa sitten vuodenvaihteen jälkeen vastaan, kun tämä paikkakunta vaihtaa terveydenhuollon yhteistyökumppaniaan. Nyt tarvisi vain päättää, otammeko tytölle sikainfluenssarokotteen vai emme, tavallisen kyllä otamme. Tavallinen on pajon testattu ja pitkään käytössä ollut, mutta samaa ei voi sanoa ensinmainitusta...

Henna 1v8kk

Puolitoista

Tämäkin rajapyykki on nyt saavutettu ja tyttö kasvaa ja oppii huisia vauhtia. Henna ryömii, konttaa, kävelee ja juoksee etu- ja takaperin. Henna osaa pyöriä ja vaihtaa painoa jalalta toiselle, hyppy ja kuperkeikka vaanivat aivan nurkan takana. Henna heittää, potkii ja vierittää palloa haluamaansa suuntaan. Henna tekee sujuvasti pinon 9-10 palikalla, täyttää palapallon avustamatta, rakastaa palapelejä, "piirtää", lukee kirjaa oikeinpäin, pukee paidan ja housut hyvin pienellä avustuksella, osaa laululeikkejä, sanoo kahden sanan lauseita omakielen ja suomen yhdistelmällä, sanoo monta sanaa, koittaa matkia kaikkea kuulemaansa ja ymmärtää ihan hirmuisesti.

Hennalla on 12 hammasta, takaposkihampaat ja kulmurit vielä uupuu. Hennan tukassa on pampula, kun äiti ei antanut kaikista etuhiuksista tulla otsatukkaa. Takahiukset yltäisivät lavoille, mutta kun ne ovat niin kikkarat, tuskin niska peittyy. Henna vinkkaa pitkillä räpsyripsillään vanhoille sedille kaupassa. Ryhti on suoristunut täysin kävelevälle ominaiseksi, mutta vauvanotkeus on edelleen kudoksissa. Henna rakastaa keinumista ja nukkeleikkejä. Myös pianoa on kiva soittaa.

Henna oli ottanut huikean kasvuspurtin ja on jo 82 senttinen ja rapiat 12 kiloinen. Vihdoin pituus- ja painokäyrät ovat balanssissa ja Hennan pituuskin on noussut käyrälleen. Piikki otettiin hyvin vastaan, nyt vaan seuraillaan, tuleeko kuumetta.

Henna jatkaa seuraavan vuoden kotielämää äidin kanssa. Olemme onnellisia, että pystymme tämän tarjoamaan lapsellemme. Luvassa on muutto ja toinenkin oletettavasti: ensin tilapäiskotiin ja sitten toivottavasti jo omaan kotiin. Minne ja milloin, sitä me emme tiedä.

Alkukesässä taas

Touhu ja tohina taloudessamme on vain lisääntynyt, kun Henna opettelee juoksemista ja kiipustelee tuoleille tutkimaan maailman menoa hiukan ylempää. Toisaalta tyttö viihtyy yhä pidempiä aikoja aivan itsekseen leikkimässä. Aivan huippua on, että isä teki pihaan hiekkalaatikon. alkuviikosta Henna sai jo ensituntumaa ruohoon paljasvarpain. Hiekkalaatikko oli ok, mutta ruoho oli jo pelottavaa.

15-kuisena kävimme neuvolassa kasvukontrollissa. Vihdoinkin Hennan pituus ja paino matkaavat samassa suhteessa! Pituutta tytöllä on nyt 76 cm ja painoa 11160 g. Makkaroita on enää reisissä yhdet ja käsivarsissa yhdet. Masu on suloisen pyöreä ja kaksoisleuka on hävinnyt.

Viime viikonloppuna Henna oli ensimmäsitä kertaa mummun ja vaarin luona hoidossa. Vein tytön aamupäivällä ja haimme pari tuntia päikkyjen jälkeen. Hyvin oli mennyt, ikäväkin oli iskenyt vasta muutaman minuutin ennen äitin ja isän paluuta. Meistä oli kummallista olla ilman Hennaa, mutta koitimme ottaa ilon irti ja kävimme lähes puoli vuotta myöhässä hääpäivälounaalla. En kyllä kauheasti jäänyt kaipaamaan Hennatonta aikaa. Siksi minä olen kotona, että Henna saa olla kotona.

Pohjanoteeraus ja raivostus

Pohjanoteeraus ei ole sen kummempaa kuin että Hennan sänky piti laskea pohjille. Alkoi olla kiipeily siinä haarukassa, että kohta olisi tullut laidan yli pää edellä lattialle.

Henna lähti sitten kävelemään päivälleen 13-kuisena. Nyt kävely sujuu jo hienosti niin kengillä kuin kengittä, mutta ulkona tyttö ei tahdo ottaa jalkoja alleen kuin taluttaessa.

Päätään Henna oppi puistamaan maaliskuun lopulla. Jo sitä ennen ilmassa oli enteitä tulevasta. Pään puistamisen myötä tytöllä on nyt ollut keino ilmaista tahtoaan ja sitähän riittää. Pääsiäisen edellä Henna sai jo muutaman hepulin, nyt hepulit ovat jo päivittäisiä. Eli kohta tuo varmaan raivoaa pari kertaa päivässä. Ja voi sitä kiukun määrää! Pieni huutaa pää punaisena kiukkuaan, potkii, hakkaa, repii, puree ja vetää itseään kaarelle milloin mistäkin syystä. Äiti-parka tässä on hieman ihmeissään, että kuinka sen raivon saisi asettumaan. Mutta meille siis on saapunut uhma kunnon itkupotkuraivareineen.

Parhaillaan tyttö syö toista antibioottikuuriaan pitkittyneeseen yskään. Kohta neljä viikkoa Henna on yskinyt limaa ja lääkäri oli sitä mieltä, että lima kannattaa jo kuivattaa pois antibiooteilla, muuten se tekee jonkun jytymmän tulehduksen.

Henna rakastaa pyörän kyydissä istumista ja rattaissakin on kiva katsella ympäristöään. Maassa on tyhmää, kun siellä voi vaan kontata ja on ne tyhmät, kömpelöt hanskatkin kädessä. Laulaminen on huippua ja musiikin tahtiin on kiva tanssia. Aikuisten tuolille Henna pääsee kiipeämään, jos tuolin jaloissa on poikkipienna, muuten lyhyenlännällä tytöllä ei ole vielä mitään jakoa kiipeilykisoissa. Henna juttelee paljon etenkin omilla sanoillaan, jotka muistuttavat aina vaan enemmän alkuperäistä sanaa. Mutta kun se k puuttuu... Sanan alusta jää konsonantti pois lähes järjestään.

Isää tyttö huutelee etenkin aamuisin. Kun sitten kerron, että isä on töissä, tyttö sanoo apeana "Äitä, aa-aa", joka tarkoittaa, että hän haluaisi isän syliin. Halaaminen ja syli on Hennalle aa-aa ja samaan aikaan kädet laitetaan rinnalle halaamaan. Mamma, Pappa, Mummu ja Vaari ovat saaneet oman sanansa, samoin Veeti, Elina ja Kalle (amma, appa, ummu ja entee sekä eeti, eena ja antee). Täti on äti ja setä on äte. Ja Henna siis kaupungilla jo aika hyvin erottaa, onko aikuinen äti vai äte. Mutta vauvat... kaikki vauvat on enna! "Peilissä näkyy pieni, peilistä näkyy Henna, tuokin on pieni, siispä sekin on Henna".

Lusikoiden

Jihaa! Äiti saa syödä yhdessä muun perheen kanssa! Eli toisin sanottuna Henna on keksinyt, miten ruoka saadaan lautaselta lusikkaan. Pitkään Henna on jo tiennyt, miten lusikka viedään suuhun niin, että ruoka siinä pysyy. Muutaman viikon Henna on kieltäytynyt ottamasta lusikkaa käteen ja aiemmasta viisastuneena olemme osanneet odottaa, että seuraavan kerran kun lusikka kelpaa, lapsi sitten syökin itse. Henna on aivan pienestä saakka ollut siisti syömään ja sama linja jatkuu nytkin. Äiti auttaa lähinnä ruuan lusikan eteen ja erityisesti auttaa suun ympärille jääneet ruuat pois häiritsemästä.

Tällä hetkellä kävely on melkolailla jäissä. Henna ei juuri suostu kävelemään tai seisomaan ilman tukea. Henna siis muhittaa nyt kävelyä ja seuraavan kerran, kun hän suostuu kävelemään, on tyttö valmis kävelemään niin kauan kuin haluttaa. Sitä odotellessa.

Edistysaskeleita

Ja kirjaimellisesti askeleita. Reippaan viikon Henna on jo kävellyt äitin ja isän sylin väliä noin metrin. Edellispäivänä hän käveli sitten taaperokärryilleen ja vaununkoppaan, eilen illalla ihan vaan tyhjää kohti. Matkat ovat vielä hyvin lyhyitä, mutta kävelyä kuitenkin. Nyt minäkin uskon, että tyttö kävelee. Kiitos ahkerien kävelyharjoitusten, tyttö on iltaisin aivan tattis ja nukkuu parissa minuutissa ja läpi yön. Kaipa se sitten jossain vaiheessa hihkuu yölläkin kävelytaitonsa.

Toinen arkielämää huikeasti helpottava asia on se, että syömme koko perhe samaa ruokaa. Enää ei tarvitse väsätä Hennalle omaansa ja meille omaa ruokaa. Puh-huh!

Ja tänään Henna vihdoin keksi, että pulkka on kiva juttu. Vauvapulkkia kun Henna on kokeillut, ilme on ollut kauhunsekainen, sama oli lumikolan kanssa. Mutta nyt ostimme Hennalle ahkion ja siinä tyttö tönötti ja hihkui, kun äiti veti pulkkaa. Äiti sai jopa hölkätä kuullen takaansa pelkkää kikatusta! Tällaisen varovaisen lapsen kanssa pulkkakin voi olla haastava asia.