Lilypie Kids Birthday tickers Lilypie Third Birthday tickers Lilypie First Birthday tickers

perjantai 10. helmikuuta 2012

Tuplattu

Henna on tuplannut syntymäpituutensa. Nelivuotisneuvolassa pituutta oli 101 senttiä ja tyttö kasvaa aivan nollakäyrää pitkin. Viime vuodesta pituutta oli tullut huikeat 9 senttiä, painoa vain 1300g, eli bmi oli myös pudonnut sangen mukavaksi (31->23). Nyt koitetaan vaan pitää sama linja jatkossa, ettei tarvi painon kanssa jatkossa enää ihmetellä (itse olin enemmän huolissaan kuin neuvola). Helmikin käytettiin suuntaa-antavasti vaatteet päällä puntarilla ja painoa olisi piimäkuurin kanssa tullut tosi hurjasti eli 700g puolessatoista kuukaudessa, mahtavaa! Pikkuhiljaa päästään siis kolkuttelemasta alipainoisuuden portteja, jos pituutta ei ole tullut yhtä hurjasti.

Neuvolatehtävät Henna teki vasenta kättä heilauttamalla. Neuvolatäti totesi ääneen sen, minkä itsekin jo tiesimme; Henna on huomattavasti ikäistään kypsempi. Motoriikka on ikätasollaan, mutta toiminta, tiedolliset taidot sekä sosiaaliset taidot ovat toista vuotta vanhemman. Siksi Henna on kotona välillä äärettömän turhautunut, kun näin pienellä paikkakunnalla ei pääse kerhoon ennenkuin syksyllä vuonna, jona lapsi täyttää neljä.

Henna osaa hypätä yhdellä jalalla muutaman hypyn, heittelee koppeja, lyö palloa, tekee komean kuperkeikan, luistelee ja hiihtää. Henna tunnistaa alkuäänteet ja helposta sanasta saa maisteltua 4-5 kirjainta, osaa kirjoittaa kaikki kirjaimet, laskee yhteen- ja vähennyslaskua kuvista ja sormin lukualueella 0-10, luettelee luvut 17:ään ja laskee 14:ään, osaa luetella aakkoset ja osaa rakentaa luvut 1-24 (kiitos joulukalenterin ;) ). Henna osaa askarrella silkkipaperityön pahvin sisään, leikata kulmia sisään, sormivirkata, tehdä Hama-helmitöitä mallista, pujotella pitkiä nauhoja pienistä helmistä, koota yksin vieraan palapelin ainakin 60 palalla ja tehdä aikuisen seurassa itse 100 palan palapelin.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Adventin alla

Helmi lähestyy yhdeksää kuukautta. Helmi on nyt kontannut kohta kaksi kuukautta, noussut pystyyn kuukauden sekä noussut istumaan kolme kuukautta. Vauhti on kova ja jo tähän mennessä kuhmuja on tullut enemmän kuin Hennalle koko ikänsä aikana. Helmi osaa vilkuttaa ja tuulettaa, lisäksi hän tekoyskii, jos joku muu yskäisee, tuhistaa nenäänsä (aivan huippusuloinen ilme nenä rypyssä), jos joku puhaltaa ja kiukuttelee, jos hommat ei suju hänen toiveidensa mukaan. Helmi tunnistaa perheenjäsenten nimet, ei:n, tule. Ja kai tuo muutakin tuntee, mutta nuo ovat tärkeimmät. Pinsettiote on vielä aivan vaiheessa, eikä purkkeja saa vielä sisäkkäin, koska käsi ei osaa irrottaa. Niin, ja hampaita on nolla, merkkiäkään ei vielä niistä ole.

Kooltaan Helmi on pikkuruinen (8kk=7010/67) ja näillä menohaluilla hoikkana (-9%) pysyykin. Syöminen on hieman pakkopullaa Helmille, mutta hiljalleen alkaa ruokaa mennä tuputtamatta toisen lusikallisenkin jälkeen. Sekasyöjyyteen siirtyminen oli vaikeaa, kun Helmin vatsa ei meinannut millään alkaa sulattaa broileria, kuha sitten jo meni helpommin. Broileria harjoiteltiin vaatimattomat 3 viikkoa kahdeksankuisena, kala onnistui viikossa vatsavaivoitta. Nyt on maisteltu munaa ennen influenssarokotetta, sekin tuntuu hiukan kipristävän, mutta ei pahasti. Muita lihoja ei nyt oteta, seuraavaksi alkaa maitotreenit. Herkkävatsaisuuden vuoksi parsa- ja kukkakaali sekä herneet puuttuvat edelleen testatuista ruoka-aineista.

Hennan nielurisaleikkauksesta on kohta 2 kuukautta ja kuumejaksot ovat kadonneet, ei edes yritystä ole ollut. Leikkaus sujui hyvin ja Henna toipui nopeasti, väkeviä kipulääkkeitä tarvittiin vain sairaalassa heti leikkauksen jälkeen. Mies oli viimeisellä isyyslomaviikolla leikkauksen jälkeisen viikon, kun emme tienneet, miten kipeä Henna on, mutta hyvin olisin yksinkin pärjännyt tyttöjen kanssa. Mutta varmassa vara parempi, saipa mies sitten tehtyä pihahommia, kun eivät työt haitanneet.

Viimeinen vanhempainvapaapäivä on perjantaina, sitten jatketaan taas hoitovapaalla ainakin kesän yli.

maanantai 29. elokuuta 2011

Vuosi puolessa

Helmi on puolivuotias ja Henna 3½. Äkkiä se aika kuluu.

Helmi on pieni, simpsakka tyttönen. Vielä 5-kuisneuvolassa 6 kiloa jäi rikkoutumatta toista sataa grammaa. Toivonmukaan loppuviikon neuvolassa saamme sen vihdoin rikki. Helmi on hyvin samanpituinen kuin Henna aikoinaan, mutta paino jälisti jo 1300 grammaa. Asiasta ei kuitenkaan olla huolissaan, sillä tyttö piirtää omaa pientä käyräänsä. Päänympärys on sama kuin Hennalla samanpainoisena.

Helmi pyörii ja kierii. Tyttö vetää komeasti jalat alleen, koittaa liikkua ja pyrkii istumaan. Istuminen tuettuna sujuu, mutta tuetta keikahtaa mihin tahansa suuntaan. Helmi rakastaa pomppimista ja seisoo hienosti omilla jaloillaan (toki tasapaino ei riitä). Neiti on siirtymässä 1-2 uniin: joko kahdet pidemmät (105min ja 65min) tai aamu- ja iltatorkut (maks vartti) ja yhdet pidemmät(145min). Ei tuo tyttö mikään kellontarkka ole, mutta... Yöunille tyttö menee kahdeksan-puoli yhdeksän maissa, aamu koittaa seitsemän-puoli kahdeksan maissa. Eli hyvin menee Hennan rytmissä, Hennan yö on kahdeksasta seitsemään-puoli kahdeksaan.

Kiinteitä on maisteltu koko kuukausi, ei kovin kaksisella menestyksellä. Yli kaksi viikkoa meni siihen, että tyttö oppi avaamaan suunsa. Testattu on nyt vadelma, mustikka, herukat, porkkana, kesäkurpitsa ja maissi (sammaksen häädössä jo puolukka ja sitrukset on todettu sopiviksi), kaikki sopivat, mutta herukat ja kesäkurpitsa eivät kelpaa. Seuraavaa ruoka-ainetta en ole päättänyt, mutta olisikohan hiljalleen kaura ja peruna vuorossa. Kiinteitä menee 2tl-0,5dl aterialla ja syöty ruoka näkyy ikävän hyvin tissihalujen määrässä päivällä. Yösyönti sentään(?) on entisellään, 3 tunnin välein maksimissaan, paitsi kainalossa nukkuen kaksi syöttöä riittää. Kakkaa tulee hurjasti, joten kummoiseen painonnousuun en kiinteiden myötä usko.

Henna on menossa nielurisojen poistoon reilun kuukauden kuluttua, vaikka asianosainen ei vielä tiedä asiaa. Niin pääsemme eroon raivostuttavista kuumejaksoista ja eritoten niitä ennakoivista ärtyneisyys-jaksoista.

Henna on kesän mittaan saanut nauttia leikkikenttätoiminnasta äidin ja siskon kanssa, sukuloinnista, lapsivieraista ja trampoliinista. Marjoja tyttö on taas pistänyt tuulensuojaan kilokaupalla ja auttanut säilönnässä siinä määrin, että kaksi arkkua on enää omena- ja luumuhilloja ja -soseita vaille täydet. Viime vuonna tuli säilöttyä puolukkaa niin, ettei sitä tänä vuonna juuri tarvita.

torstai 30. kesäkuuta 2011

Kasvua ja kuumeilua

Helmi kasvaa tasaisesti omalla käyrällään. Henna oli aikanaan pienehkö, Helmin pituus pyörii samoissa, mutta painossa hän on huomattavasti Hennaa hennompi. Nyt nelikuisena Helmi nauraa hekottelee, tarttuu varpaisiin, keikkuu kyljeltä toiselle ja satunnaisesti kääntyy niin mahalleen kuin selälleen, mutta vielä ne ovat vahinkoja. Tytöllä on kova hinku istumaan ja ryömiäkin pieni yrittää. Yöllä Helmi syö kolme kertaa.

Hennalla on ollut joulun jälkeen selittämättömiä kuumeiluja useita noin kerran kuussa. Syyksi on varmistumassa periodic fever, johon ainoa hoitokeino on nielurisaleikkaus. Sairaus paranee itsekseen ajan kanssa, mutta sairastamisaika voi olla ihan mitä vain puolen vuoden ja kymmenen vuoden välillä. Ja on todella rasittavaa odottaa joka kuukausi sitä muutaman päivän korkeaa kuumejaksoa ja jos sitä ei tulekaan, milloin tuleekaan seuraava...

Muutoin elämä on hyvin tasaista. Henna leikkii Helmin kanssa usein, varsinkin lääkäriä. Verenpaineet mitataan vähintään joka toinen päivä ;) Uhmaa ei enää esiinny, vain tavallista kiukuttelua. Helteet sekoittavat molempia tyttöjä, Helmi pienempänä kärsii Hennaa enemmän.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Kahden kevättä

Elämä kahden lapsen kanssa alkaa asettua uomiinsa. Helmin elämän 3.-5. viikot olivat vaikeimpia, jolloin Henna kapinoi vahvasti, mutta hiljalleen tyttö alkaa palautua entiselleen. Ensimmäinen viikko Helmin kanssa kotona meni niin, ettei Henna juuri ottanut minuun spontaanisti kontaktia. Toinen ja kolmas viikko oltiinkin tyttöporukalla kotona. Sitten oli vuorossa isyyslomaviikko ja pahin kapina.

Henna on kauhean innoissaan siskosta. Hän hoitaa Helmiä ja kantaa huolta, ettei Helmi vaan unohdu tai jää minnekään. Helmi saa kymmeniä halauksia ja pusuja päivässä pelkästään siskoltaan ja Henna tykkää harjata Helmin hiuksia (niissä on mitä harjata). Ja Helmi antaa palkinnoksi siskolle leveimmät hymynsä ja iloisimmat kiljahduksensa.

Helmi on tyytyväinen vauva. Vatsanpuruja tyttö saa herkästi ja äiti onkin tiukalla ruokavaliolla, ettei aiheuta lisää vatsanpuruja turhaan. Kakkaamisessa Helmi jatkaa Hennalta tutulla linjalla: joskus ja jouluna. Kooltaan Helmi on vielä Hennaakin pienempi, kaksikuisena Helmi oli samankokoinen kuin Henna kuusiviikkoisena.

Rapiat kaksikuinen pirpana hymyilee leveästi ja erityisesti herättyään riemuitsee, kun häntä tullaan katsomaan. Hän laittaa käsiään suuhunsa, etenkin oikeaa, mutta ei vielä huido niillä tietoisesti leluja. Ystävältä saatujen vinkkien jälkeen pää kääntyy myös vasemmalle ja lepoasento on muuttunut suoraksi. Helmi keikahtelee kyljeltä toiselle, mutta ei käänny. Helmi kantaa melko hyvin päätään pystyasennossa, mutta selältä nostettaessa kaipaa vielä tukea. Vasen puoli on vielä niin heikko toispuolisen päänkääntämisen jäljiltä.

Henna on oppinut tekemään solmun. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. On suloista, kun toinen koittaa solmua aina kaksi narunpäätä nähdessään, mutta voi sitä umpisolmujen määrää... Värityskirjat värittyvät jo hienosti rajojen sisälle ja omia piirrustuksiaankin hän koittaa jo värittää. Mielileikkejä ovat legoukkelit ja kotieläimet, nukkeleikit tai paperinukkeleikit. Ulkoleikeissä polkupyöräilyä harjoitellaan taas, suurin ongelma on tytön pituus. Jalan joutuu oikaisemaan niin suoraksi, että teho meinaa loppua. Apupyörät siis toki on käytössä. Kevään lämmettyä ja vaatteiden vähennyttyä Henna sai taas pissatulehduksen, seuraavaksi vuorossa on kaikututkimus, että kaikki on kunnossa.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Prinsessoja

Kalevalanpäivä alkoi meidän perheessä kiukkuisen pikkutytön itkulla. Voi tosin olla, että äiti sitä ennen hiukan huusi aiaiaita ;) Synnytys oli lopulta nopea ja helppo, parin viimeisen avaavan supistuksen ajan apuna oli paraservikaali pyöristämässä kärkeä, muuten riitti hengitys, rentoutuminen, kauratyyny, suihku ja ääntely, tässä järjestyksessä. Aina siinä vaiheessa otin lisäapukeinon käyttöön, kun en saanut enää pidettyä kasvoja rentona supistuksen aikana.

Eli tasan rv 41 syntyi terve tyttö 3520 grammaa, 50 cm ja pipo 35 cm. Mitat on helppo muistaa, kun Henna oli grammalleen samankokoinen syntyessään.

maanantai 28. helmikuuta 2011

Helmin syntymä

26.2. klo 4.30 lurahteli. Lurahtelu jatkui kolme tuntia ja vallan oli housut märkinä. Soitin synnärille ja kätilö oli sitä mieltä, että vettä taitaa tulla. Käski tulemaan näytille. Mies meni vielä auraamaan ja lähdimme ajamaan kymmenen maissa. 11.30 päästiin perille ja käyrille, vauvan sykkeet olivat koko ajan yli 170. Toista tuntia olin käyrillä, koko ajan syketason ollessa 160-190. Vedestä ei ollut merkkiä, vain hyvin, hyvin vetisestä valkovuodosta. Lääkäri otti vuorokaudeksi osastolle tarkkailuun vauvan sykkeiden vuoksi.

Iltavuoron kätilölle juttelin, että kohdunsuuta ei ollut katsottu koko aikana ja että entä jos lääkäri aamulla sen katsoo, lähdemme kotiin ja kosketus provosoi synnytyksen käyntiin. Siinä tulee 180 kilometriä turhaa ajoa julmettoman mahan kanssa ja olen siis väsynyt synnyttäjä. Kätilö sitten suostui katsomaan kohdunsuun. Mittaa 1,5 senttiä, kahdella sormelle niukin auki, vauva ylhäällä, mutta tuntui. "Jospa minä hiukan vielä pyöräytän," sanoi kätilö. Kuulemma aamuun mennessä alkaa, jos kosketuksella on jotain vaikutusta.

27.2. klo 4.30 heräsin supistukseen huonosti nukutun yön jälkeen. Haa! oli ensimmäinen ajatukseni, sillä tiesin heti, että nämä eivät lopu. Puoli kuudelta lähdin etsimään yökköä ja kysyään kaurapussia. Totesin, että ei tästä vielä mitään tule, mutta vuorokauden sisällä tapahtuu. Aamupäivällä lääkäri totesi käyriäni katsottuaan, että jään odottamaan synnytyksen käynnistymistä. Hän oli samaa mieltä kanssani, että kyseessä oli lopulliset ennakoivat supistukset. Jos olisimme asuneet paikkakunnalla, olisi minut kotiutettu ottamaan vauhtia, mutta koska matkaa oli niin paljon, sairaalassa odottaminen oli paras vaihtoehto. Supistukset jatkuivat koko päivän muuttuen koko ajan intensiivisemmiksi ja väli oli koko ajan 10-12 minuuttia. Mies, Henna ja vanhempani kävivät päivällä aikaani kuluttamassa ja lapsen äiti-ikävää helpottamassa. Klo 19 alkoivat kunnon supistukset ensimmäisen kerran ja limaa alkoi valumaan. Iltapala ei uponnut ja supistuskäyrät nousivat jo ohi asteikon. Soitin miehelle, että menee nukkumaan, soitan muutaman tunnin sisällä.

20.30 supistuksiin tuli "taukoa", vartin välein supisteli tunnin ajan. Tein iltatoimet, pakkasin tavarani valmiiksi ja menin nukkumaan. Huonekaverin vieraat olivat lähteneet ajoissa, kun tytön äiti oli todennut puhinastani, että nyt on aika lähteä, naapuripeti ei enää yleisöä kaipaa. Tytön äiti sitten vain sanoi tyttärelleen, että tuollaista se sitten on kun supistaa, kun tyttö juuri aiemmin illalla oli ihmetellyt, mistä hän sitten tietää, milloin supistaa.

21.30 menin nukkumaan. Ja Supisti. Yhdeksän minuutin päästä UUdestaan ja kahdeksan minuutin päästä TAAs. Lähdin päiväsaliin keinumaan. Kymmenen jälkeen sanoin ohi menevälle hoitajalle, että pyytää kätilöä käymään, kunhan tämä ehtii. Ei mitään kiirettä. Aloin jutella, että voisinko soittaa miehen paikalle, en halua enää olla yksin, kun supistus tulee. Saisiko hän tulla osastolle, vaikka ei ole vierailuaika, emme me kauaa enää täällä olisi. Kätilö ensin meinasi, että menen suihkuun, katsotaan kohdunkaula ja sitten sen mukaan soitellaan miehelle. Tuli supistus. Kätilö muutti mieltään ja sanoi, että soitan miehelle, menen suihkuun ja katsotaan kohdunkaula. Lähdin liikkeelle suihkua kohti ja supisti. Kätilö tuumasi, että mennään katsomaan kohdunkaulaa ja soitetaan miehelle. Lähdin kävelemään tutkimushuonetta kohti ja supisti. Kätilö sanoi, että jos sittenkin katsotaan tilanne tuossa käyrähuoneessa (seinän takana päiväsalista, tutkimushuone osaston toisessa päässä). Vielä ennen sisätutkimusta kätilö epäili, että varsinaisia supistuksia on ollut niin vähän aikaa, ettei vielä ole mitään muutoksia tullut. "Jestas! Tämä on neljä senttiä auki ja reunat ovat kokonaan poissa! Ja melkein voisin vannoa, että vauvalla on tukkaa päässään! Nyt soitat heti sille miehelle, pistät tavarasi kasaan, menet hetkeksi suihkuun ja lähdetään alas (=synnäri), mies saa tulla suoraan sinne."

22.30 soitin miehelle. Unenpöpperöinen mies sanoi lähtevänsä heti tulemaan. Menin suihkuun, joka oli autuas kokemus. Limaa valui pitkin suihkun lattiaa, mutta suppareista meni kärki ihanasti suihkun takoessa alaselkää. Saliin menin lopulta kävellen muutaman supistustauon kanssa.

23.15 saavuin synnärille. Käyrillä vartti ja suihkuun. Mies tuli 23.45 saliin. 00.20 mies soitti kätilön paikalle, kun en enää saanut pidettyä naamaa rentona suihkussa edes äännellen. Auki 7 cm. Päädyttiin paraservikaaliin, "jos lääkäri ehtii ajoissa luoksesi. Tämä on pian ohi." Ehtihän se. Paraservikaali vei kärjen ja ääntely riitti kasvojen rentouttamiseen. Kätilö käski soittaa, kun alkaa ponnistuttaa tai menee vedet. "Ei mene kauaa, sinä olet nopea." Kaksi supistusta ja meni vedet.

00.35 Ponnistamaan. Kätilö ensin meinasi, että kyljellään synnytetään, mutta lonkkaan poltti jalan nosto niin paljon, ettei mitään jakoa. Hennan ponnistin epiduraalin jälkihuuruissa, Helmin tunsin hyvin. Luulin repeäväni suunnilleen siinä otsan kohdalla ja ponnistusvaihe venyi oman jänishousuiluni vuoksi. Kunhan olin muutaman kerran upottanut kynteni miehen olkapäähän ja käskenyt kätilön irrottamaan näppinsä pyrstöstäni sekä kätilö oli ruiskinut suunnilleen pullollisen Ceridalia Helmin päähän, kello 01.10 Helmin pää tuli ulos ja loppu samaa vauhtia. Jestas, kun oli kiukkuinen tyttö! Äitille möteissään kai, kun olin mokoma pitänyt häntä puolitiessä vartin mamoiluani. Papereissa lukee ponnistuksen osalta pää: normaali, vartalo: helppo. Harmittaa, kun se pääkin olisi ollut helppo, jos olisin luottanut kätilöön ja olisin ollut välittämättä venymiskivusta. Mutta yhtäkaikki, tyttö tuli jälkiä jättämättä! Jälkeisiä odoteltiin vielä 35 minuuttia, mutta kahden Cytotecin avulla tuli omin voimin ulos. Synnytyksen kesto oli siis 4h15min, josta ponnistus 35 minuuttia ja jälkeiset 35, eli auki 3h5min.

Helmi nostettiin heti rinnalle ja tyttö imikin hanakasti molemmista rinnoista yhteensä toista tuntia. Mies sai juhla-ateriansa ja sitten tyttö puntarille, mittaukseen, vaipatukseen ja nakuna miehen paidan alle. Sitä mies ei unohda varmaan koskaan, kuulemma vielä kotonakin paita haisi vauvalle. Sillä välin minä kävin suihkussa, söin ja join hyvällä halulla ja hetken torkuin. Kun lähtölupa tuli, siirryin tuoliin, tyttö paidan alle ja osastolle. Paidan alla tyttö sai olla aamuseitsemään saakka, jolloin mitattiin lämpö ja sokerit. Aamupalan syötyäni olisin ollut valmis lähtemään kotiin.

Niin, sitä Ceridalia saatiin pestä kuukauden verran pois Helmin runsaista, pitkistä hiuksista...